Koulun käyttö sisällissodan aikana

Orvokin muistelmat

27.1.1918
Käytävällä kävi kova puheensorina tyttien kesken. Tänään minä ja muut keskustelimme kiivaasti tulevasta sodasta. Kaikki ovat jännittyneitä ja peloissaan. Rinnakkaisluokan Alma-parka pyörtyi kesken jumppatunnin. Olivat siinä kaikki ihmeissään, kun hän makasi keskellä salin lattiaa. Onneksi Almalle ei käynyt sen kummemmin. Hänelle määrättiin lepoa. Olen itsekin aika peloissani tulevasta. Äiti kävi tänään Kauppahallissa hakemassa tarpeita. Vahdin tänään pikkusiskoani sen aikaa, kun äiti ja isä olivat asioilla. Kun äiti tuli kotiin, kirnusimme voita ja käytimme viimeiset ruisjauhot vihannesleipään. Tulevan varalle pistän sen reseptin tännekin!
Leipomaan ryhtyessäsi kerää edellisenä päivänä litra nokkosenlehtiä ja ryöppää ne. Anna lehtien kuivua kunnolla ja jauha leipomispäivänä hienoksi jauhoksi. Tee tavallinen leipätaikina ruisjauhoista ja lisää nokkosmurska taikinaan. Anna taikinan nousta uuninpankolla ja leivo leiviksi.
Yritimme valmistella kaiken valmiiksi, mutta nyt on aika laittaa nukkumaan!
-Orvokki
Isäni ja Veljeni suojeluskunnan riveissä valmiina taisteluun Oulun tyttökoulun pihalla keväällä 1918.

Isäni ja Veljeni suojeluskunnan riveissä valmiina taisteluun Oulun tyttökoulun pihalla keväällä 1918.

28.1.1918
Tänään ei tapahtunut kummempia. Isä ja veli kävivät sotakokouksessa. Kun he tulivat kotiin, isä ja veli olivat aika väsynyttä miestä. Sodasta ei juurikaan puhuttu kotona. Isovanhemmilta tuli tänään Etelä-Suomesta pitkä kirje, jossa he kertoivat olevansa peloissaan mutta turvassa. Olemme kaikki hyvin helpottuneita tästä. Menen nyt auttamaan kotiaskareissa.
-Orvokki
30.1.1918
Aamulla menin taas kouluun, mutta jo yhdeksältä meidät lähetettiin koteihimme, sillä sota oli puhkeamassa Oulussakin. Juoksimme Selman kanssa kotiin hameet hulmuten. Talvipakkanen nipisteli paljasta ihoamme, koska emme ehtineet koulussa laittaa takkeja päällemme.
31.1
Vielä ei ole varmaa, milloin sota saapuu tänne Ouluun, mutta siihen varauduttiin jo tänään meidän tilalla ja naapurissakin.
Isä ja veli tekivät valmisteluja meidän tilalla. He ruokkivat hevoset tallissa, ja valjastivat ne sotaa varten. He nostelivat karsinoihin heinää hangoilla, ja nakkasivat ruokaa elukoille.
Äidin kanssa siivosimme tupaa. Järjestelimme myös vähän asioita.
Hieman on jännittävä tunnelma, kun ei kukaan tiedä, milloin sota saapuu tänne asti. Kaikki ovat vähän varuillaan mutta yrittävät pysy rauhallisina tietämättömyydestä huolimatta.
-Orvokki
3.2.1918
Rakas päiväkirja,
sota on nyt ilmiliekeissä Oulun kaduilla. Isäni ja veljeni ovat lähteneet suojeluskunnan palvelukseen jo muutamia päiviä sitten eikä heistä ole kuulunut mitään. Luoja suokoon heidän olevan turvassa.
Olemme nyt turvallisesti isovanhempieni luona Kiimingissä, jonne lähdimme heidän lähtönsä jälkeen kiireesti. Mummo ja pappa ovat iloisia meidän saapumisestamme, vaikka se tapahtuikin ikävästä syystä ja varoittamatta. Minä ja äiti olemme kovasti autelleet kotitöissä. Mummo opettaa minua lypsämään lehmiä. Sen lisäksi olemme lukeneet Kalevaa ja kuunnelleet äidin mukaan pakkaamaa langatonta lennätintä, jonka äiti ja isä saivat häälahjaksi monta vuotta sitten. Toistaiseksi ei ole kuulunut mitään tärkeää. Nyt menen nukkumaan, että jaksan huomenna taas lypsää Helunan. Sillä on suloinen vasikka nimeltä Helga, joka ei enää tarvitse maitoa.
Orvokki
4.2.1918
Iltaa päiväkirjani,
tänään on tapahtunut paljon. Ensinnäkin ratkaiseva taistelu, joka toi voiton valkokaartille, käytiin myöhään eilisiltana. Olemme iloisia voitosta, mutta murheellisia toistaiseksi tuntemattomasta kohtalosta koskien isää ja veljeä. Olemme kuulleet langattomasta lennättimestä, että kuolleita meidän puoleltamme on noin 30 henkeä. Miehiä oli 1200, joten tuntuu epätodennäköiseltä, että he olisivat kuolleiden joukossa, mutta ainahan se tuntuu epätodennäköiseltä. Pitää kuitenkin ajatella positiivisesti.
Sain parhaalta ystävältäni Tyyneltä kirjeen, jossa hän kertoi olevansa turvassa Iissä perheensä kanssa heidän serkkujensa luona. Tyyne kertoi saaneensa osoitteen tänne serkuiltaan, jotka kuulemma ovat tuttuja mummon ja papan kanssa. Oli kauhean ihanaa saada kirje häneltä, sillä se laski painoa harteilta.
Lypsin tänään mummon kanssa Helunan, joka vaikutti tyytyväiseltä saadessaan paineet pois utareistaan.
28.4.1918
Rakas päiväkirja
Sota alkaa olla pääte pisteessään. Isä ja veli ovat parantuneet sodan aiheuttamista ruhjeista, mutta en ole varma, ovatko he toipuneet mielenhaavoista. Veli oli pitkään sairaalassa, koska hänen vasen jalkansa jouduttiin amputoimaan. Olen ollut koulussa, mutta vain vähän aikaan. Vietimme viime viikolla koulussa kevätjuhlaa. Me kaikki toivoimme, ettei samanlaista sotaa tulisi koskaan, mutta kohta alkaa kesä ja haluan nauttia siitä kaikin tavoin!
-Orvokki

Kirjoittajat: Noora K., Sara, Jasmina