Pulpetin tarina

Pulpetin tarina

pulpetti

Päivää. Ette varmaankaan tunne minua. Olen pulpetti ja kerron teille nyt hieman elämästäni.

Olen vanha. Niin vanha, että alkuperääni on hankalaa muistaa. Muistan kuitenkin, kuinka minut tehtiin vanhasta puusta ja tuotiin syksyllä uuteen kouluun. Tuolloin koulutukseen tuli nimittäin uudistuksia.

Kauan  aikaa sitten kirkko oli perinteisesti huolehtinut kansan sivistämisestä ja oppimisesta Oulussakin. Kaupungin perustamisen jälkeen kirkon yhteyteen syntyi varsinainen koulu. Aluksi koulu oli vain lastenkoulu eli pedagogio. Myöhemmin suuren oppilasmäärän vuoksi se muutettiin trivaalikouluksi, joka oli yliopistoon valmistava. Myöhemmin trivaalikoulu jakaantui ylä- ja ala-alkeiskouluksi. Merkittävä uudistus oli se, että tytöt pääsivät kouluun.

Ja minä se reissasin paljon! Koin kovia, kun paikkaani vaihdeltiin ja aina uudet oppilaat istuivat ääressäni. Monesti mustepullo kaatui, ja pintani kului ja kärsi. Oppilaiden tuli olla kilttejä ja kuuliaisia ja totella aina opettajaa. Jos näin ei toiminut, rangaistukset olivat ankaria.

Oppilaat opiskelivat mm. laskentoa, kaunokirjoitusta, uskonoppia, sisälukua, kielioppia, historiaa, luonnontiedettä, laulua, voimistelua ja käsitöitä. Tuolloin 1900-luvun alussa opettajaa tuli teititellä, ja oppilaat seurasivat oppituntia samassa asennossa.

Nykyään vietän eläkepäiviä, koulutus on hiukan muuttunut tässä ajan kuluessa! Kiitos paljon.

 

Lähteet:

http://www.oulu.ouka.fi/aikamatkaoulu/

Historiankirja Aikalainen

Oulun kaupungin maakunta-arkisto

Asunmaa, Martti: Oulun pedagogio ja trivaalikoulu

 

Elina, Salla ja Minerva 7A

Mainokset