Oulun arkkitehtuuri: Teräksen talo, Oulun kaupungintalo, Tipala ja Hautajaishuoneisto

Oulun arkkitehtuuri: Teräksen talo, Oulun kaupungintalo, Tipala ja Hautajaishuoneisto

Tipala

Vuonna 1879 Suomessa oli vain neljä suomenkielistä oppilaitosta tytöille: Helsingissä, Jyväskylässä, Hämeenlinnassa ja Kuopiossa. Oulun kaupungin johto ei ollut tällöin kiinnostunut suomenkielisestä tyttöjen opetuksesta, mutta kansa oli innostunut asiasta. Pian yleisölle järjestettiin kokous, jossa asiasta päästiin neuvottelemaan. Sinne saapui 60 henkilöä. Koulun perustamisesta oltiin yksimielisiä ja lopulta päästiin niin pitkälle, että koulun toiminta voitiin aloittaa.

Ensiksi tyttökoulu toimi vuokrakiinteistöissä, kuten Siversonin talossa, Isokatu 37:ssä sijaitsevan leipomon yläkerrassa, Fellmanin (myöh. Öbergin) talossa, Häggströmin talossa ja Hedmanssonin talossa. Tyttökoulun ensimmäinen oma koulutalo saatiin vuonna 1883. Se sijaitsi Albertin- ja Aleksanterinkadun kulmassa. Rakennuksessa oli vain viisi luokkahuonetta ja opettajainhuone.  Voimistelusalia ei ollut. Vuonna 1890 talon Albertinkadun puoleiseen siipeen rakennettiin Albert Grönholmin suunnittelemat iso juhla- ja voimistelusali ja leveä käytävä, sekä ”muuta tarpeellista”.

Koulurakennus oli kuitenkin liian pieni, ja tilanpuutteen takia jouduttiin rakentamaan uusi koulu, nykyinen Tipala. Isokatu 2:ssa sijaitsevan koulurakennuksen suunnitteli arkkitehti Johan Jacob Ahrenberg vuonna 1899, ja se vihittiin käyttöön 11.11.1901.

Tipala on Pohjois-Suomessa täysin poikkeuksellinen, ainutlaatuinen ja kulttuurihistoriallisesti arvokas koulurakennus. Se edustaa vuosisadan vaihteen monimuotoista arkkitehtuuria, kuten uusgoottilaista tyyliä, johon on yhdistetty uusrenessanssin piirteitä. Rohkeasta yhdistelmästä on kuitenkin saatu tasapainoinen ja ehyt kokonaisuus. Koristemateriaalina on ollut punatiili ja kalkkimaalattu rappaus. Sisältä rakennus on keskeiskäytävä-tyylinen. Sen keskellä on leveä käytävä, jonka molemmilla puolilla on luokkahuoneita. Yläkerrassa on myös juhla- ja voimistelusali.

Tipalan tilat kävivät pieniksi, ja koulun käyttöön saatiin kaksi uutta rakennusta, jotka sijaitsivat sen vieressä. Toinen oli Engelin tyylinen lukioluokkain rakennus, joka valmistui vuonna 1933 pormestari Appelgrenin rakennuttamana. Toinen oli pieni kaksikerroksinen kivirakennus. Sen alakerrassa toimi opetuskeittiö ns. ”soppakoulu” ja yläkerrassa käsityöluokka.

Oppilasmäärän kasvaessa koulun tilat kävivät kuitenkin taas liian pieniksi. Appelgrenin rakennuttama lukiorakennus oli myös vaurioitunut pahasti sodassa, eikä sitä pystytty kunnolla kunnostamaan. Kouluun tarvittiin monia parannuksia ja uudistuksia, kuten erikoisluokkia, voimistelu- ja pukuhuoneita suihkuineen, sekä uudistuksia sähkö- ja lämmityslaitteisiin.

Pieni kivitalo ja Appelgrenin rakennuttama lukiorakennus joutuivat väistymään, kun vuonna 1960 koulun käyttöön saatiin lisärakennus eli ns. uusi puoli, jonka suunnitteli arkkitehti Liisa Oikkonen. Rakennus on oman aikansa kouluarkkitehtuurin tyypillinen tuotos.

Ensimmäinen varsinainen peruskorjaus tehtiin vuonna 1998. Sitä ennen oli tehty pieniä muutostöitä ja yksittäisiä luokkahuoneita oli korjattu, mutta mitään suurempaa ei ollut tehty.

Tipala toimi ensin viisiluokkaisena Oulun suomalaisena tyttökouluna. Se muuttui vuonna 1915 tehdyllä senaatin päätöksellä kuusiluokkaiseksi. Vuoden päästä nimestä otettiin ”suomalainen” pois. Koulu muuttui asteittain yhdeksänluokkaiseksi tyttölyseoksi vuonna 1931. Syksyllä 1971 koulu muuttui Myllytullin yhteislyseoksi, ja lukukausisuunnitelma muuttui yhdeksänluokkaisesta kahdeksanluokkaisen yhteislyseon lukukausisuunnitelmaksi. Silloin myös ensimmäiset pojat saapuivat kouluun. Myllytullin yhteislyseo siirtyi peruskoulujärjestelmään syksyllä 1974, jolloin lukio siirtyi Oulun Lyseon yhteyteen ja Pökkitörmän yhteislyseon keskikouluaste siirtyi Myllytulliin.

 

Lähteet: Satavuotias Oulun Tipala 1979. Osakeyhtiö Kaleva
Oulun kulttuurihistoriallisesti merkittävät kohteet 1986. Oulun kaupunki

 

Teräksen talo

Teräksen talo valmistui vuonna 1884. Rakennuksen suunnitteli arkkitehti Hugo Neumann ja rakennutti merikapteeni J.F. Petrell. Rakennus on uusrenessanssityylinen kaksikerroksinen kivirakennus.

Rakennuksessa on toiminut rautakauppa Teräs Oy 1980-luvun alkuun saakka, ja se on ollut yliopiston käytössä. Nykyään se toimii  ravintola Uutena Seurahuoneena.

 

Lähteet: Kovalainen, Pasi 2002: Uuden Seurahuoneen rakennushistoria. Uusi
Seurahuone. Nelita Oy
Oulun kulttuurihistoriallisesti merkittävät kohteet 1986. Oulun kaupunki.

 

Kaupungintalo, entinen Seurahuone

OULUN SEURAHUONE 01_0003

Kaupungintalo, entinen Seurahuone, on uusrenessanssityylinen kivirakennus, jonka suunnitteli ruotsalainen arkkitehti J.E. Stenberg v. 1885. Talon rakennutti Seurahuone Oy. Yhtiön tarkoituksena oli hankkia huoneisto, joka voisi tarjoilla tarpeelliset mukavuudet ja asuinhuoneet vieraileville matkustajille ja järjestää juhlia ja huvitilaisuuksia sivistyneistölle. Seurahuone Oy hankki raatimies Carl Wilhelm Westerlundin omistaman hotelli- ja ravintolaliikkeen, jota kutsuttiin Seurahuoneeksi. Rakennus kuitenkin tuhoutui Oulun suuressa palossa v. 1882. Tämän jälkeen yhtiö osti Seurahuoneen viereisen tontin ja ryhtyi suunnittelemaan uutta rakennusta molemmille tonteille.

Seurahuoneen rakennustyöt aloitettiin v.1885. Ensimmäinen Seurahuoneessa pidetty tilaisuus oli Oulun valmistuneen rautatien vihkiäisjuhla 29. lokakuuta v. 1886. Rakennus oli kuitenkin valmis vasta elo-syyskuussa v. 1887. Rakennustöiden olisi pitänyt kustantaa noin 265 000 markkaa, mutta rakentaminen maksoi kaikkiaan 393 520 markkaa johtuen vihkiäisjuhlien aiheuttamista ylitöistä.

Rakennuksessa ehti toimia hotelli, posti, ravintola, pankkeja sekä klubeja ennen virastotaloksi muuttumista. Rakennuksen ensimmäinen kerros oli ravintolakerros,ja pohjakerroksessa sijaitsivat vaunusuojat ja kellarit sekä toisen luokan ravintola. Rakennuksen toinen kerros oli hotelli- ja juhlakerros. Tässä kerroksessa sijaitsi myös juhlasali.

Rakennuksessa oli paljon renessanssipiirteitä, kuten rakennuksen symmetria julkisivuissa ja pohjissa ja kolmikerroksisuus.

Seurahuoneen alkuperäisen sisustuksen tiedot ovat heikot, koska suurin osa kalusteista poistettiin myöhempien korjaus- ja muutostöiden yhteydessä. Sama kohtalo kävi myös Seurahuoneen veistoksille ja seinämaalauksille, lukuun ottamatta juhlasalin kattomaalauksia.

Seurahuone vuokrasi alkuvaiheessaan huoneita ulkopuolisille, koska hotelli ei tarvinnut koko rakennusta käyttöönsä. Seurahuone vuokrasi tiloja mm. Pohjoismaiden Yhdyspankille ja Oulun postikonttorille.

17. heinäkuuta vuonna 1919 Seurahuone Oy ja Oulun kaupunki tekivät sopimuksen, jonka mukaan kaupunki lupasi rakentaa Seurahuoneen tilat sellaiseen kuntoon, että rakennuksen tiloihin voitaisiin sijoittaa kaupungin virastoja. Lisäksi kaupunki halusi saada asianmukaiset tilat ravintola- ja matkustajaliikkeelle. Samaan aikaan kaupunginvaltuusto hyväksyi Seurahuone Oy:n johtokunnan ehdotuksen Seurahuoneen laajentamisesta. Sopimuksen tekemiseen vaikutti myös se, että Seurahuone Oy:n osake-enemmistö oli kaupungin hallussa.

Sopimusta tehtäessä käytettiin arkkitehti Oiva Kallion laatimia luonnospiirrustuksia. Piirrustusten mukaan rakennukseen tulisi lisäkerros sekä sisustusmuutoksia. Monet pitivät kuitenkin lisäkerrosta kalliina, joten päätös sen rakentamisesta tehtiin epäröiden. Lopulliset piirrokset valmistuivat tammikuussa vuonna 1920.

Oiva Kallion ehdotus poikkesi kahdesta ratkaisevasta kohdasta valiokunnan suunnitelmasta. Valiokunta oli ehdottanut, että rakennuksen kaksi valopihaa jäisivät muuttumattomiksi. Arkkitehti Kallio kuitenkin muutti valopihat sisätiloiksi pohja- ja ensimmäisen kerroksen kohdilta. Lisäksi ensimmäisen kerroksen päälle tuli lasikatto. Toinen poikkeus koski kaupunginvaltuuston istuntosalia, joka olisi pitänyt sijoittaa ensimmäisen kerroksen ruokasalin paikalle. Kallio kuitenkin sijoitti istuntosalin ensimmäisen kerroksen lämpiöön. Tämä aiheutti pääsisäänkäynnin uudelleensijoittamisen.

Rakennustyöt valmistuvat yllättävän nopeasti, koska jo syksyllä 1920 lisärakennus- ja muutostyöt olivat niin valmiit, että huoneistot pystyttiin ottamaan käyttöön. Seurahuoneen pohjoinen puoli annettin kaupungin virastolle ja lisäkerros annettiin Seurahuoneen tarpeisiin. Rakennuksen muutos- ja lisärakennustyöt vaikuttivat huomattavasti myös rakennuksen ulkoasuun. Rakennuksen katto uusittiin, ja rakennus sai uuden pelkistetymmän ilmeen lisäkerroksen ja muuttuneen pääsisäänkäynnin takia. Julkisivumuutosten yhteydessä myös poistettiin ja pelkistettiin renessanssiaiheita ja koristemuotoja.

1930-luvulla Seurahuone ei enää täyttänyt moderneille hotelleille asetettuja vaatimuksia. Vuonna 1939 hotelli joutui lopettamaan toimintansa, koska rakennuksen uudistus hotellilain vaatimuksia vastaaviksi tulisi liian kalliiksi. Kaupunki oli jo ostanut etukäteen v. 1921 pidetyssä huutokaupassa Seurahuone Oy:n omistaman talon tontteineen ja sen irtaimiston. Kuitenkin vasta vuonna 1942 kaupunki muutti Seurahuoneen nimen kaupungintaloksi. Hotelli Seurahuoneen tilat kunnostettiin kaupungin virastolle.

 

Lähteet: Päivärinne, Satu 1975: Kaupungintalo, Oy Kaleva

 

Hautajaishuoneisto

Haustajaishuoneiston on suunnitellut lääniarkkitehti Harald Anders. Vanhan hautausmaan sisäänkäynnin vieressä sijaitsee puurakennus, joka on yksikerroksinen ja omistaa klassismiin viittaavia muotoaiheita. Tämä rakennus on rakennettu hautausmaan vahtituvaksi 1880-luvulla. Rakennusta on myöhemmin laajennettu alkuperäistä tyyliä noudattaen. Se tehtiin haudankaivaja–vahtimestarin ja puutarhurin asunnoksi, jona sitä käytettiin 1960-luvulle asti. Rakennus kunnostettiin hautajaishuoneistoksi v. 1967-68.

Hautajaishuoneisto on kaunis ja keltainen puurakennus, jossa on punainen peltikatto. Tyylissä on uusklassismin piirteitä. Ikkunat ovat pieniruutuiset ja valkopieliset. Kattoja kannattelevat pylväät, jotka on kauniisti veistetty. Sisätiloiltaan huoneisto on perustasoinen.

Lähteet:

Oulun Kulttuurihistoriallisesti merkittävät kohteet 1986. Oulun kaupunki

http://www.oulunseurakunnat.fi/hautajaishuoneisto

 

Tekijät: Elvi, Maria ja Sara

Mainokset