Kirja-arvostelu: Rambo

Millaista voi olla ADHD-lapsen ja masentuneen äidin elämä?


Nadja Sumasen nuortenromaani Rambo (2015) on 14-vuotiaan pojan elämästä kertova kirja. Teoksen päähenkilö, Rambo, sairastaa ADHD-ylivilkkaussairautta ja on vakavasti aliravittu. Hän elää köyhyydessä äitinsä ja isäpuolensa Riston kanssa melko pienessä kerrostaloasunnossa. Rambo kuitenkin syö lääkkeitä ADHD-sairautta hallitakseen. Hän ei tiedä, kuka on hänen isänsä, koska hänen äitinsä ei halua puhua aiheesta.

Teos alkaa viimeisestä koulupäivästä, kun Rambo on hakemassa luokanvalvojaltansa kahdeksannen luokan päättötodistusta. Kesäloman alussa hän lukee Aku Ankkoja, roikkuu mattotelineessä ulkona ja käy kaverinsa Krisun luona kylässä. Eräänä päivänä he päättävät lähteä Riston vanhempien mökille. Mökillä Rambon äiti joudutaan viemään sairaalahoitoon masennuksen takia, joten jäätyään keskenään Liinan, Annikin ja Erkin kanssa Rambo puuhastelee monenlaista, kuten käy Riston isän Erkin kanssa kalalla, ystävystyy Liinan kanssa, ui järvessä ja osallistuu 1/8-triathloniin, johon hän pyytää Erkin uintiosuudelle, Liinan pyöräilemään ja itse hän juoksee. Triathlonin perheluokassa he tulevat toiselle sijalle.

Sumasen teoksessa hyvää on tapahtumien kulku ja niiden kerronta, mikä pitää mielenkiintoni yllä loppuun saakka. Huonoa on vain se, kun kerronnassa käytetään välillä murresanoja, joita en oikein meinannut ymmärtää. Teos eroaa muista samankaltaisista teoksista, kun yleensä päähenkilölle tapahtuu jotain vakavaa, kuten joutuu sairaalaan tai muuta vastaavaa, mutta nyt sivuhenkilö (Rambon äiti) joutuu sairaalahoitoon.

Kirjassa miljöö vaihtelee aina mukavin väliajoin. Teoksen alussa ollaan koulussa, josta siirrytään kotiin, sen lähiympäristöön ja Krisun asuntoon. Hetken kuluttua ollaan huoltoasemalla ostamassa mökkimatkalle jotain syötävää, sen jälkeen mökillä ja sen lähiympäristössä melkein koko teoksen loppuun saakka. Miljöön vaihtumisessa ei mene teoksen aikana ollenkaan sekaisin, vaan pysyy koko ajan matkassa mukana. Oli yllättävää, miten sujuvasti miljööt vaihtuivat teoksessa.

Teoksessa on minä-kertoja. Teoksen kieli on yleiskieltä, paitsi dialogeissa käytetään myös puhekieltä. Teos etenee aikajärjestyksessä, eikä siinä ole takaumia tai ennakointia. Kirjan teema on ystävyys, koska Rambon ollessa mökillä   hän ystävystyy Liinan kanssa, ja he tekevät kaikenlaista tallitöistä yöllisiin suuteluihin.

Rambo-nuortenromaani on vaikuttava kirja, joka paljastaa, millaista elämä voi olla, jos sekä äiti että lapsi sairastavat jotain mielenterveyteen liittyvää sairautta. Kirja on vaikuttava teos, joka todellakin kannattaa lukea. Tuskin ketään jää haittaamaan edes se, että kirja on mielestäni vähän liian lyhyt ja tarina jää kesken. 😊

Marica Autere 8d,

Syksy 2019