Aihearkisto: Äidinkieli

Kirja-arvostelu: Hiiriä ja ihmisiä

Hiiriäjaihmisiä

Enää vain ihmisiä

John Steinbeckin teos Hiiriä ja ihmisiä on ollut pitkät ajat rakastettu teos ja nyt kirja osui  minun kohdalleni. Teoksen kuvailu oli mielestäni hyvää, mutta välillä jotkut asiat tapahtuivat niin kovin hitaasti ja pitkäveteisesti, kun taas välillä jokin isompi, huipentunut kohta käytiin läpi vain lauseella tai parilla, ja sen jälkeen vain tyydyttiin kuvailemaan seurauksia jälleen hitaaseen tahtiin. Teksti myös paikoitellen sisälsi turhan paljon hokemista, kuten esimerkiksi siitä, miten “Curleylla oli hyvät kännyt”.

Teoksen juoneen kuuluu, kuinka kaksi miestä, pienikokoisempi George ja rotevampi ja voimakkaampi Lennie, jolla kuitenkin on lapsen mieli, löytävät tiensä uudelle työpaikalleen viljansäkittäjinä. Heidän haaveenaan on perustaa joskus tila keräämillään rahoilla. Tilalle he suunnittelevat hankkivansa paljon eläimiä, mukaanlukien kaneja, joita Lennie niin kovasti toivoo. Lennie rakastaa eläimiä, mutta on turhan kovakourainen niitä käsitellessään, minkä takia hiiret ovat liian pieniä lemmikeiksi. Parivaljakon menneisyyteen kuuluu, että he karkasivat Weed-nimisestä paikasta, Lennien tarrattua naista hameenhelmasta sen kuulemma näytettyä kivalta. Uudella työpaikalla George ja Lennie tutustuvat moniin uusiin kasvoihin, mutta joutuvat myös aivan uuteen ja paljon suurempaan sotkuun.

Mielestäni juoni vaikutti alussa hieman tylsältä sillä takakansikaan ei lyhyttä selostusta sisältänyt. Kuitenkin kirjan luettuani sain aivan uuden, suuremman kuvan tarinasta kuin mitä alku alkoi ymmärtää. Lopun yllättävä käänne ja huipentuma saivat minut vaikuttumaan.

Pidin myös hahmoista melko paljon sillä ne olivat mielestäni mukavan realistisia ja usein myös samaistuttavia. Erityisesti pidin Lenniestä, joka ei kyllä ollut kovin samaistuttava, mutta mielenkiintoni henkilö herätti. Myös hänen suhtautumisensa muihin kirjan hahmoihin, useimmiten avoimesti ja erityisesti teoksen loppupuolella oli myös hyvin kirjoitettu. Sekin oli mielestäni erinomaisesti kuvailtu kuinka kehitysvammainen ei aina itse huomaa eroavaisuuttaan. Myös vanhanajan rasistikortti vedettiin kirjassa muutamaan kertaan, mikä antoi jälleen lisää karua realismia.

Kokonaisuudessaan teos oli mielestäni mukiinmenevä, mikä oli suurimmalta osalta yllättävän käänteen ja hyvin haikean lopun ansiota. Itse olen kovin kiintynyt teoksiin, joissa loppu ei olekaan aina onnellinen ja saattaa myös jäädä melko avoimeksi. Tämä kirja oli melko erilainen siitä mitä yleensä luen, mutta sanoisin, että se oli taas yksi niistä yksilöistä, jotka saivat minut hieman avoimemmaksi uudelle.

Milla Kallio 8B

Kirja-arvostelu: Rambo

Millaista voi olla ADHD-lapsen ja masentuneen äidin elämä?

image

Nadja Sumasen nuortenromaani Rambo (2015) on 14-vuotiaan pojan elämästä kertova kirja. Teoksen päähenkilö, Rambo, sairastaa ADHD-ylivilkkaussairautta ja on vakavasti aliravittu. Hän elää köyhyydessä äitinsä ja isäpuolensa Riston kanssa melko pienessä kerrostaloasunnossa. Rambo kuitenkin syö lääkkeitä ADHD-sairautta hallitakseen. Hän ei tiedä, kuka on hänen isänsä, koska hänen äitinsä ei halua puhua aiheesta.

Teos alkaa viimeisestä koulupäivästä, kun Rambo on hakemassa luokanvalvojaltansa kahdeksannen luokan päättötodistusta. Kesäloman alussa hän lukee Aku Ankkoja, roikkuu mattotelineessä ulkona ja käy kaverinsa Krisun luona kylässä. Eräänä päivänä he päättävät lähteä Riston vanhempien mökille. Mökillä Rambon äiti joudutaan viemään sairaalahoitoon masennuksen takia, joten jäätyään keskenään Liinan, Annikin ja Erkin kanssa Rambo puuhastelee monenlaista, kuten käy Riston isän Erkin kanssa kalalla, ystävystyy Liinan kanssa, ui järvessä ja osallistuu 1/8-triathloniin, johon hän pyytää Erkin uintiosuudelle, Liinan pyöräilemään ja itse hän juoksee. Triathlonin perheluokassa he tulevat toiselle sijalle.

Sumasen teoksessa hyvää on tapahtumien kulku ja niiden kerronta, mikä pitää mielenkiintoni yllä loppuun saakka. Huonoa on vain se, kun kerronnassa käytetään välillä murresanoja, joita en oikein meinannut ymmärtää. Teos eroaa muista samankaltaisista teoksista, kun yleensä päähenkilölle tapahtuu jotain vakavaa, kuten joutuu sairaalaan tai muuta vastaavaa, mutta nyt sivuhenkilö (Rambon äiti) joutuu sairaalahoitoon.

Kirjassa miljöö vaihtelee aina mukavin väliajoin. Teoksen alussa ollaan koulussa, josta siirrytään kotiin, sen lähiympäristöön ja Krisun asuntoon. Hetken kuluttua ollaan huoltoasemalla ostamassa mökkimatkalle jotain syötävää, sen jälkeen mökillä ja sen lähiympäristössä melkein koko teoksen loppuun saakka. Miljöön vaihtumisessa ei mene teoksen aikana ollenkaan sekaisin, vaan pysyy koko ajan matkassa mukana. Oli yllättävää, miten sujuvasti miljööt vaihtuivat teoksessa.

Teoksessa on minä-kertoja. Teoksen kieli on yleiskieltä, paitsi dialogeissa käytetään myös puhekieltä. Teos etenee aikajärjestyksessä, eikä siinä ole takaumia tai ennakointia. Kirjan teema on ystävyys, koska Rambon ollessa mökillä   hän ystävystyy Liinan kanssa, ja he tekevät kaikenlaista tallitöistä yöllisiin suuteluihin.

Rambo-nuortenromaani on vaikuttava kirja, joka paljastaa, millaista elämä voi olla, jos sekä äiti että lapsi sairastavat jotain mielenterveyteen liittyvää sairautta. Kirja on vaikuttava teos, joka todellakin kannattaa lukea. Tuskin ketään jää haittaamaan edes se, että kirja on mielestäni vähän liian lyhyt ja tarina jää kesken. 😊

Marica Autere 8d,

Syksy 2019

Syysrunoja

SYKSYN TAIKARUNO

Kun on ruska, täyttyy väreillä joka puska. Lapset lehtikasoissa hyppii, aikuiset haravoi ja kaikki nauttii. Ruskan aika loistaa sävyjä, on taikaa ilmassa ja ilon sävyjä. On sienestykseen hyvä aika, kun sydämessä tuntuu syksyn taika. Hiukan vilpoista, mutta se ei haittaa, lapaset ja pipo menoa auttaa. Varaa aikaa ulkoilulle, syksyn puuhalle parhaimmalle!

Ida Skiftesvik 5A

SYYSRUNO

Maa on täynnä värikkäitä lehtiä, ja minä taidan kyynelehtiä, sillä tiedän, että ulkona urakka odottaa. Otan haravani käteen ja painun pihalle haravoimaan. Kohta kasoja on satoja ja hiki valuu otsalla! Mutta kivointa on et piha on puhtoinen ja mielikin iloinen!

Anni Lebeitsuk 5A

SYKSYSÄÄ

Ei talvi, kevät tai kesä, vaan syksysää. Milloinkaan muulloinkaan ei ole kukaan jäänyt pohjaan makaamaan. Joka ikinen sieni lakki ja jalka mukanaan, on päässyt johonkin makaamaan. Taivaan ja puiden värit kirjataan, ettei mikään pääsis unohtumaan. Riehuva ruska se jo oksissa roikkuu. Kunnes lehdet loppuu latvasta, lumi aloittaa leijun. Mutta nyt vielä vähän lämmin aika on, joten kaikki paiste irti ja metsään seikkailulle.

Kerttu Lampinen 5A

Kirjailija vierailulla Myllytullissa

Elina

Perjantaina 28.9.2017 koulussamme vieraili 29-vuotias kirjailija Elina Rouhiainen. Elina on aloittanut kirjailijan uransa neliosaisella kirjasarjallaan Susiraja. Hän kertoi olleensa kilpaileva muodostelmaluistelija, joka mietti tulevaisuuttaan. Hän ei antanut itselleen lupaa unelmoida kirjailijan urasta mutta lopulta antoi periksi ja alkoi purkamaan päänsisäisiä ideoita ja ajatuksia romaaniin. Hän kertoi sulkeutuneensa lähes täysin muusta maailmasta, ja vain kirjoitti. Ensimmäisen osan raakaluonnoksen valmistuttua Elina ei siltikään uskonut luomukseensa, ja se meinasikin joutua roskiin. Onneksi Elinan ystävä esti häntä heittämästä kirjaa ja tilaisuutta hukkaan.

Rouhiainen korjaili kirjaa vuoden, kunnes totesi: ”Tämä on paras mihin pystyn.” Teos lähetettiin kustantajalle, ja kuukauden päästä kustannusyhtiö Tammi kertoi olevansa kiinnostuneita. Siitä se lähti. Susirajan ensimmäinen osa ”Kesytön” ilmestyi kesäkuussa 2012. Sarjan loppuhuipennus ”Vainuttu” ilmestyi 2015. Kirjoittamisen lisäksi Elina on kirjoittanut nuortenlehti Demiin novelleja sekä tehnyt lukuisia koulu- ja kirjastokeikkoja. Hän  on myös puhunut kirjoittamisestaan kirjamessuilla.

Elina kertoi tykänneensä pienenä lukea paljon fantasiaa. Kirjoittajana häntä kiehtoo se, minkälaisia mahdollisuuksia se tarjoaa juonikuvioiden rakentamiseen. Onko parempi rakentaa yliluonnollinen maailma kuin liian todenomainen arkinen realistisuus? Nuoren kirjailijan prosessi on seuraavanlainen: luonnostelee, lukee tekstiä läpi ja mietiskelee, sitten käännytään kustantajan ja kavereiden puoleen ja koko hoito uudestaan. Yleensä kansien väliin päätynyt versio on kuudennesta kymmenenteen.

Elina kertoi työstään 8. luokkalaisille noin 25 minuutin ajan ja antoi sen jälkeen oppilaille mahdollisuuden kysyä kaikkea, mitä tulee mieleen. Yksi kysymyksistä oli, perustuuko hänen kirjojensa tapahtumat ja henkilöt Elinan omaan elämään. Elina vastasi, että ei koskaan suoraan. Hän ei sijoita ketään mihinkään, mutta kaikki pään sisällä tapahtuva on materiaalia ja alitajunnalla on ominaisuus muunnella asioita.

Luennosta jäi erityisesti mieleen, kun Elina kertoi, että kirjoittaminen on siinä mielessä opeteltavissa oleva harrastus kuin vaikka luistelukin. Ei väliä kuinka lahjakas on, vaan kuinka paljon tunteja siihen käyttää.

”Lukekaa ja kirjoittakaa!”

Annika Karjalainen, Stella Yliruikka 8b

Elinan kirja

Kuvassa Elinan uuden fantasiatrilogian ”Väki” ensimmäinen osa ”Muistojenlukija”

Elina ja opet

Pateniemen lukion äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori, kirjailija Katri Rauanjoki,
Myllytullin äidinkielen ja kirjallisuuden lehtoreiden Saara Hintsalan ja Irene Härkösen halauksessa kirjailija Elina Rouhiainen

Kirjailija tuli taloon

Oululainen lasten- ja nuortenkirjailija Sinikka Laine vieraili koulullamme 9B-luokan äidinkielen tunnilla aiemmin tänä syksynä. Laine oli antanut 9B-luokan luokanvalvoja Irene Härköselle käyttöön pöytälaatikkokirjoitukseksi jääneen sadun. Hän oli ajatellut, jos Irene voisi hyödyntää sitä jotenkin oppilaiden kanssa. Siispä Irene ehdottikin omalle valvontaluokalleen, että mitä jos kuvitettaisiin teos ja painettaisiin se oikeaksi pieneksi kirjaseksi. 9B otti haasteen vastaan ja marraskuun lopussa kirjapainosta saikin käydä hakemassa valmiin laatikollisen Tunteiden taloksi – nimettyä satukirjasta.

Vierailullaan 9B:n äidinkielen tunnilla Laine kertoi kirjailijana työskentelystään, ja siitä miten hän suunnittelee tarinansa. ”Yleensä mulla on loppuratkaisu selvillä, kun alan kirjoittaa tarinaa” Laine sanoi. Hän kertoi myös kirjoittamisen haasteista, kuten siitä että hänellä on monesti vaikeuksia keksiä nimeä teksteilleen. Tunnin lopuksi Laine luki luokalle Oi nuoruus -nimisen novellin, josta oppilaat pitivät paljon.

Joulukuu 2016

Juho Tornberg 9B

Koulunpenkiltä kurkistus näyttelijän elämään

Myllytullin ja kaupunginteatterin yhteistyö otti heti tuulta alleen – Näyttelijä, muusikko, kirjoittaja ja sanoittaja Mikael Saari vieraili koulullamme kertomassa ammatistaan

Saari 2

Viime syksynä Oulun kaupunginteatterin taiteellinen johtaja Kari-Pekka Toivonen allekirjoitti Myllytullin koulun rehtorin kanssa kummikoulusopimuksen, jossa luvattiin ennestäänkin aktiivisen yhteistyön tiivistämistä. Sopimus ei jäänyt pelkäksi allekirjoitukseksi paperiin, sillä jo pian kevätlukukauden alettua koulumme sai vierailijoita teatterilta.

Mikael Saari on Etelä-Suomesta kaupunginteatterille ainakin vähäksi aikaa napattu lahjakkuus. Saari nähdään esimerkiksi pääroolissa teatterin uudessa, Kauko Röyhkän saman nimiseen romaaniin perustuvassa Poika Mancini -musiikkinäytelmässä sekä the  Addams Family -musikaalikomediassa, jonka yläkoulumme oppilaat käyvätkin katsomassa ensi kuun alussa.

Saari 1Vierailullaan Saari kertoi polveilevasti urastaan, elämästään ja työn alla olevista näytelmistään. Yleisö sai nauttia perinpohjaisesta selvityksestä esimerkiksi yllättäen poissaolevien näyttelijöiden roolisuoritusten paikkaamisesta välillä tiukallakin aikataululla, kuin Mikaelin päätymisestä Lahden musiikkiopistoon alun perin ihastuksensa perässä. Karismaattinen näyttelijä on konkreettinen esimerkki siitä, että työuralla ja elämässä tulee mainiosti toimeen, vaikka ammattina ei olisikaan se perinteisin vaihtoehto viittäkymmentä vuotta samalla puhelinvalmistajalla insinöörinä.

Saaren puheenvuorosta jää päällimmäisenä mieleen se, että tärkeintä on tehdä sitä, mitä haluaa ja mikä tuntuu hyvältä. Tarkoitti se sitten ammattina muusikko-näyttelijää, lääkäriä, luokanopettajaa, taksikuskia tai vuoristoapinankesyttäjää.

Anni Larkomaa & Maija Turunen (9B)

Youtube-videoista kirjailijaksi

Aleksi Delikouras on tehnyt Nörtti aiheisia Youtube-videoita. Videoiden pohjalta on ilmestynyt kolme kirjaa: New game, Next Level ja Game Over.

Aleksi Delikouras on syntynyt vuonna 1990 ja hän on suomalainen kirjailija, näyttelijä ja lyhytelokuvien tekijä. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Kallion lukiosta syksyllä 2009 ja opiskelee tällä hetkellä Aalto-yliopistossa elokuvanohjausta. Aleksi ei uskonut nuorempana tulevansa kirjailijaksi. Hän haaveilee urasta elokuvaohjaajana ja opiskelee tällä hetkellä alaa Aalto- yliopistossa. Nörtti-kirjojen lisäksi hän on kirjoittanut FatalNinja-sarjaa.

Torstaina 30.10.2014 meille Myllytullin kahdeksasluokkalaisille järjestettiin videotapaaminen Aleksin kanssa. Tilaisuudessa Aleksi sai tilaisuuden kertoa Nörtti-kirjoistaan ja vastata oppilaiden kysymyksiin. Videokuvassa Aleksi oli luonnollinen ja sympaattinen. Hän sai tunnelman salissa rennoksi ja oppilaat kuuntelemaan. Videotapaaminen oli uusi ja mielenkiintoinen kokemus!

delikouras1

’’Mun elämässä on yksi asia, jota mun on vaikeeta sietää, ja se on se, että Hege91 luulee olevansa parempi pelaamaan kuin mä.’’ – DragonSlayer666
Kirjan päähenkilö on poika, joka on pahasti peliriippuvainen. Pelaaminen ohjaa pojan elämää ja hänellä ei ole paljoa kavereita. Loppujen lopuksi päähenkilö on kuin muut ikäisensä pojat: ihastunut tyttöön ja kärsii murrosiän tuomista ongelmista. Kirjassa kerrotaan elämästä nörtin näkökulmasta. Nörtti esittää kovempaa mitä oikeasti on, pitääkseen kiusaajat poissa.

Nörtti-sarjan kirjat:

New Game – Nörtti Otava, 2012.

Next Level – Nörtti Otava, 2013.

Game Over – Nörtti Otava, 2014

Retry – Nörtti (Delikouraksen mukaan tulossa!)

Kysyimme Aleksilta pari kysymystä:

Etenikö kirjojen kirjoittaminen nopeasti ja suunnitellusti?
-Ensimmäisen osan kirjoittaminen sujui suhteellisen nopeasti. En ollut suunnitellut sen kirjoittamista, muuten kuin keskittymällä vain kirjoittamaan joka päivä ainakin pari tuntia. Noin kuukaudessa sain ensimmäisen version valmiiksi kunnes alkoi kahdeksan kuukautta kestävä korjaaminen ja hiominen.
Keskimäärin mulla menee 9 kuukautta yhden kirjan kirjoittamiseen. Pitää myös antaa aikaa luovuudelle ja tehdä muuta välillä. Opiskelen myös ja teen leffoja, joten se 9 kuukautta ei ole pelkkää kirjoittamista.

Olisitko tehnyt mitään kirjoissasi toisin?
Monta asiaa. Joka kerta kun olen saanut julkaistua uuden osan, tuntuu sen lukeminen hyvin vaikealta. Tuntuu, että aina olisi korjattavaa ja tämä onkin pidettävä mielessä kun kirjoittaa. Koskaan se ei tunnu valmiilta. Mutta joskus tulee sellainen olo, että nyt se on päästettävä maailmalle.

Oliko sinulle luontevaa pitää tuollainen videochatti?
Se on haastavampaa kuin normaali kouluvierailu. Mutta loppujen lopuksi ihan yhtä hyvä tapa. Ainoa mikä saattaa häiritä on kuuluvuus tai lagiminen. Jos videokuva tulee viiveellä, niin reaktiot eivät mene kohdilleen. Alkuun videochatti oli outoa, mutta siihen tottuu nopeasti.

Miten kirjojen kirjoittaminen on muuttanut elämääsi?
Ei mitenkään radikaalisti. Sen olen huomannut, että tarkkailen ympäristöäni eri tavalla. Pistän kaiken mieleeni ja inspiroidun helpommin. Tulee paljon hetkiä kun kaivan muistivihkoni esiin ja kirjoitan jonkun tapahtuman muistiin, jotta voin pistää sen kirjoihini.

Oletko ylpeä kirjoistasi?
Olen kyllä ylpeä niistä, mutta nopeasti niihin itse kyllästyy. Lukijoiden kommentit piristävät aina huimasti ja saavat lisää intoa ja inspiraatiota kirjoittamiseen.

Kuinka pian ajattelitte kirjoittaa seuraavan osan ja oliko sen nimi Retry?
Noin 9 kuukautta olisi tarkoitus tähänkin käyttää. Riippuen vähän kuinka paljon minulla on samaan aikaan muita projekteja. Ja Retry on hyvin todennäköisesti myös nimi!

Miten halusit muiden suhtautuvan kirjoihisi?
Kunhan kirjani aiheuttavat reaktioita ja kiinnostavat ihmisiä niin se riittää. Tottakai on aina mukavaa kun joku pitää kirjastani, mutta myös ne jotka eivät pidä antaa usein arvokasta kritiikkiä ja auttavat ottamaan asioita huomioon seuraavaa osaa kirjoittaessa.

Miten vanhempasi suhtautuivat Youtube- videoihisi?
Heidän mielestään se on hauskaa. Heistä tuntuu hyvin oudolta, että siitä saattaa tulla minun oikea ammatti.

Suosittelemme kaikkia lukemaan Nörtti-kirjat, koska se avartaa ajattelua nuorten elämästä!

Tehnyt: Elise Suua ja Maija Leppävuori Myllytullin 8A

Kirjasta kuvaksi

TEOKSET

paahde2PAAHDE

Työ liittyy Louis Sacharin kirjoittamaan Paahde-kirjaan, ja sen tekivät Jose Toivanen, Paavali Miettinen sekä Iida Jokinen. Työ kuvasi Greenjärven leiriä, joka sijaitsee Teksasissa.

KÄRPÄSTEN HERRA karpastenherra

Työ kuvaa William Goldingin kirjaa Kärpästen herra. Sen tekivät Elisa Raatikainen, Selma Valjus, Sofia Huttu-Hiltunen ja Iidasofia Meriläinen. Työ kuvasi saarta, jolle englantilaiset koulupojat haaksirikkoutuivat lentokoneonnettomuuden jälkeen.

ME KOLME JA JENGImekolmejajengi

Työ perustuu S.E. Hintonin kirjaan Me kolme ja jengi. Sen tekivät Sara Lähdesmäki, Fiia Niemelä, Lassi Hautamäki, Riku Kynsilehto sekä Akseli Ruokamo. Se kuvaa keskiluokkaa köyhempien henkilöiden asuinaluetta.

 

kymmenenpientaneekeripoikaaKYMMENEN PIENTÄ NEEKERIPOIKAA (EIKÄ YKSIKÄÄN PELASTUNUT)

Työ perustuu Agatha Christien kirjoittamaan kirjaan Kymmenen pientä neekeripoikaa. Sen tekivät Annu Kuivas, Maria Puolakanaho, Olga Mertaniemi ja Viivi Mäkinen. Se kuvaa saarta, jolle kirjan henkilöt on lähetetty lomailemaan.

NÄLKÄPELI

Työ perustuu Suzanne Collininsin Nälkäpeli-kirjasarjan toiseen osaan. Sitä tekivät Josefiina Säkkinen, Annika Uusitalo sekä Iida-Juulia Akselin. nalkapeliTeos kuvaa kirjasta tuttua areenaa, johon tribuutit on lähetetty taitelemaan hengestään.

HARRY POTTER

HarrypotterJ.K Rowlingin kirjoittamaan kirjasarjaan tehtiin kaksi työtä. Tällipajusta työn tekivät Eveliina Karjalainen, Anni Mahlakaarto ja Vilma Vakkala. Se kuvaa puuta, johon Ron ja Harry törmäävät kirjasarjan toisessa osassa Harry Potter ja salaisuuksien kammio. Toinen työ, Hagridin mökki, on Siiri Huotarin, Jutta Sulkalan sekä Marika Parkkilan tekemä.

HAGRIDIN MÖKKI

Jutan ja Marikan kanssa päätimme tehdä työn Harry Potterista, koska me kaikki rakastimme kirjasarjaa. Ensin olisimme halunneet tehdä pienoismallin Tylypahkan koulusta, mutta tiukan aikataulun vuoksi emme olisi saaneet sitä valmiiksi. Päädyimme lopulta tekemään Hagridin mökin, koska se olisi kuitenkin helposti tunnistettavissa.harrypotter2
Jaoimme työtehtävät ja aloitimme työskentelyn. Käytimme niin sanottua sekatekniikkaa. Ensin piti valmistaa pohja. Valmistamiseen tarvitsimme pahvia ja paperimassaa, jolla muotoilimme polut ja mäet. Itse mökin teimme kanaverkosta, jonka päälle levitimme runsaasti kipsiä. Jutta työsti talon kivipohjaa ja kattoa, Marika muotoili rautalangasta puita ja minä muotoilin ja maalasin kurpitsoja. Teimme huolellisesti ja jopa nautiskellen kaikki yksityiskohdat, jotka tekivät työstä ihanan elävän.
Suurimmat vaikeudet liittyivät puiden ja mökin kiinnittämiseen epätasaiselle alustalle. Pohjaan piti porata reikiä puita varten, jotta puut olisivat pysyneet pystyssä. Mökin kiinnittämiseen käytimme rautalankaa, joka työnnettiin styroksiin. Lopuksi varmistimme mökin paikallaan pysymisen vielä kuumaliimalla.
Vaikeuksia tuotti myös pohjan maalaaminen peittävästi. Tarvitsimme runsaasti maalia, joka loppui valitettavasti kesken, ja jouduimme maalaamaan pohjan uudelleen eri värillä. Lopulta olimme kaikki kuitenkin tyytyväisiä lopputulokseen. Työ oli valmis!

 

Siiri Huotari ja Selma Valjus (9a)

huhtikuussa 2014