Uusien seiskojen syysfiilikset Myllytullin 7b:ltä

Myllytullin kouluun on tänä syksynä tullut monta luokallista uusia ja alemmilta luokilta samassa koulussa yläasteelle jatkaneita seitsemäsluokkalaisia. Heistä kolmea haastattelin ja kyselin heidän fiiliksiään ensimmäisestä vuodesta yläkoulun puolella.

jessicaannikaakusti

Jessica, Annika ja Akusti

Miksi haitte/jatkoitte opiskelua juuri kuvataidepainotteisella luokalla?

Annika:

”Kuvis on minulle tosi tärkeää”, kertoo Annika. Hän on ollut kuvataidepainotteisella luokalla kolmannesta luokasta asti eikä halunnut lähteä muualle yläasteelle.

Jessica:

”Kuvis on kivaa”, Jessica sanoo ja kertoo, että kuvisluokalle hakeminen oli alunperin äidin idea.

Akusti:

”Olin ennen kuvisluokalle hakemista taidekoulussa ja se vaikutti osin valintaani”, pohtii Akusti. Hän on ollut kuvataideluokalla jo ala-asteelta asti.

”Alemmat luokat oli tosi kivoja kuvisluokalla Myllytullissa”, jatkaa Akusti, ”on helppoa jatkaa kuviksen parissa, kun ei tarvi tehdä mitään valtavaa muutosta”, hän sanoo.

 

Millaiseksi koette yläasteen suhteessa ala-asteen sääntömaailmaan ja opettajien kuriin?

Annika:

”Opettajat ovat ehkä vähän tiukempia kuin ala-asteella. Säännöt ovat erilaisia ja on ehkä hieman vapaampaa”, Annika listaa. ”Vaikka toisaalta vapaudesta on vastapainona vastuut ja velvollisuudet”, hän jatkaa.

Jessica:

”Paljon vapaampaa! On tosi kiva kun saa käyttää puhelinta välitunneilla”, Jessica nauraa.

”Kokeissa on paljon hankalampaa pärjätä. Opettajat antavat enemmän vastuuta oppilaille”, hän jatkaa. ”Opettajat ovat toisaalta tiukempia, toisaalta eivät niin tiukkoja kuin ala-asteella”, hän sanoo.

Akusti:

”Opettajat ovat totta kai tiukempia, mutta oppilailla on enemmän vapauksia”, Akusti miettii. ”Tunneilla on ehkä vähän enemmän kuria kuin ennen, ainakaan nykyään koko luokka ei enää vain huuda!” Akusti nauraa.

 

Mikä on parasta ja mikä pahinta yläkoulussa?   Mitä odotatte tulevilta kolmelta vuodelta?

Annika:

”Parasta on, kun tutustuu uusiin ihmisiin! Olen saanut monta uutta ystävää”, Annika hymyilee. ”Mielestäni yläasteella on tosi kivaa”, hän jatkaa.

”Toivon kehittyväni kaikissa aineissa ja oppivani paljon uutta”, Annika kertoo. ”Tavoitteenani on hyvä päättötodistus.”

Jessica:

”Puhelimen käyttö on ehkä parasta”, tuumii Jessica. ”Olen myös saanut uusia kavereita niin kuin Annikakin”, hän jatkaa. ”Ja tietysti kuvis, kun sitä on niin paljon! Kouluruoka on lisäksi parempaa kuin entisessä koulussani.”

”Pahinta on kokeet, ne ovat nykyään paljon haastavampia kuin ennen. Ja läksyt! Niitä on hirveästi!” hän jatkaa. ”Toivon että saan pidettyä keskiarvoni suhteellisen hyvänä ja tietysti, että oppisin piirtämään.”

Akusti:

”Yläasteella on ehdottomasti likaa kokeita”, sanoo Akusti. ”Kivointa on, kun on vähemmän pakkoja.”

”En erityisesti odota mitään. Ehkä uusien asioiden oppimista.”

 

Miten teihin ököinä ja nuorimpina on suhtauduttu?

Annika:

”Tunnen jo etukäteen osan yläastelaisista ja heistä osa tuntee minut, koska olen ollut jo ala-asteella Myllytullissa. Ehkä osittain senkin takia suhtautuminen minuun on ollut ok. Ököttämistä tai vastaavaa ei ole ollut yhtään, ehkä joku vähän tuijotellut käytävillä uusia ihmisiä”, Annika selittää.

”Ylipäätään seiskalle siirtyminen on mennyt hyvin”, hän summaa.

Jessica:

”Kukaan ei ole tullut ainkaan sanomaan ököksi”, Jessica miettii. ”Ehkä juurikin Annikan mainitsema tuijottaminen on tullut huomattua, tosin se voi johtua pituudestani – olen kolmasluokkalaisen pituinen!” hän nauraa.

Akusti:

”En ole huomannut, että minuun tai johonkin muuhun seiskaan olisi kiinnitetty erityistä huomiota, enkä usko että tässä koulussa ököttäminen on mitenkään iso juttu”, Akusti tuumii. ”Järjestetty ököttäminen ei ollut erityisen kivaa, mutta ei siitä traumojakaan jäänyt, paitsi ehkä ponitanssista”, Akusti nauraa.

 

Mitä haluaisitte parantaa kouluyhteisössä?

Annika:

”Olen kiinnittänyt huomiota nuuskan ja purkan yleisyyteen. Niitä löytyy joka pulpetin alta!” sanoo Annika. ”Toinen asia on yksinäisyys. Jotkut eivät ota luokkakavereitaan mukaan porukkaan, eikä se mielestäni ole oikein”, hän jatkaa.

Jessica:

”Samat nuuska ja purkka, mitä Annikakin mainitsi”, Jessica myöntää. ”En keksi oikeastaan muuta parannettavaa, paitsi ala-asteelta jääneen toiveen pidemmistä välitunneista”, hän nauraa.

Akusti:

”En keksi mitään parannettavaa. Kaikki on hyvin Myllytullissa!”

 

Kiitos haastatelluille vastauksista ja kuvista!

Haastattelijana toimi Iisa Vallirinne 9B

(syksy 2016)

Advertisements